Jotenkin tuntuu, ettei mikään taas onnistu, kaikki kaatuu päälle. Tiedtätte tunteen? Ehkä ette, jos elätte onnellista elämää. Mutta en voi valittaa, ei elämä voi aina loistaa. Mut kaikki paska tapahtuu aina samaan aikaan..

Ensinnäkin mun kaveri on tosi outo. Esittää ystävää, mutta musta tuntuu että se nimenomaan vaan esittää. Mutta ei siitä enempää. Ei ketään kiinnosta, enkä jaksaisi kirjoittaa kyseisestä henkilöstä enempää. Ainakaan tänne blogiin, ehkä oma tuttu turvallinen päiväkirja riittää. ;D

On mun elämässä tietty niitä valopilkkuja, joille jaksaa hymyillä. Esim. se yks<3 josta en puhu enempää, buahahahaha. Ja tietty reenit, mut ei niissäkään jaksais aina käydä. Ja kun varusteet on puuttelliset (mikä lause!) ei jaksais taas kiinnostaa sekään.

Koulu menee.. No, se menee miten menee. Itseasiassa ihan hyvin. Mantsan kokeesta sain 7, ja siihen olin oikeesti tyytyväinen. Vaikka luinki siihen ku hullu, tiesin kokeen palauttaessa et täst ei nyt taas tullu yhtään mitään. Ja tietty aattelin, et saan jonkun vitosen. En sentään ja siks oonki älyttömän, ei, üper tyytyväinen siihen numeroon!

Ja se, miks nyt kirjota tähän on Keetun ansiosta. Se ehti jo kysellä missä mun kirjotukset viipyy. Tänks, että joku kaipaa niitäkin. Tuntuu, et kukaan ei ees lue tätä, mut kyllä Keetu ainakin. Tack Keetu. ;)