Voiko yhteen runoon rakastua? Ilmeisesti voi.

Ollessani siskoni huoneessa, kaappasin kirjahyllystä kirjan Kuusiraajainen purppuratähti ja avasin sen summamutikassa ja luin yhden runon äänen. Runo jäi elämään mielessäni ja luin sen vielä monta kertaa. Varsinkin kolme viimeistä riviä jäi kummittelemaan mielessäni, sillä en tajunnut niitä. Itseasiassa en tajunnut koko runoa lainkaan, siksi ehkä rakastuinkin siihen. Se on niin salaperäinen, mutta kuitenkin selkeä.

Moskova

lasitimme silmämme

kuten muukalaisten pitää

mutta puhuimme jo heidän kieltään

sydänverisammiot, mellakka-aidat

ja poltetut autot

Onko kaikki tuhka sittenkään täältä?

Valitsitko tunteesi oikein?

jos unet ovat turhia

ja tee kylmää

ei ole mitään salattavaa

Aluksi en tajunnut, miten koko runo liittyi Moskovaan. Mutta hetken mietittyäni älysin, että nuo kaikki sanat liittyivät siihen. Moskovassa on mellakoita "mellakka-aidat" ja siellä poltetaan autoja "ja poltetut autot". Ja alussa sanottiin, että "lasitimme silmämme". Ehkä se juuri tarkoittaa sitä, että suljemme silmämme, vaikka ymäpärillä riehutaan.

Runon on kirjoittanut Aino Manner, tänks.